Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon rakentamat narratiivit suomalaisuudesta vuosina 1917–1972
Päärahoittaja
Päärahoittajan myöntämä tuki (€)
- 13 000,00
Hankkeen aikataulu
Hankkeen aloituspäivämäärä: 16.03.2022
Hankkeen päättymispäivämäärä: 15.09.2022
Tiivistelmä
Tarkastelen väitöstutkimuksessa, millainen oli Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon välittämä kuva suomalaisuudesta vuosina 1917–1972. Muinaistieteellinen toimikunta perustettiin vuonna 1884 ja se vastasi 1916 avatun Suomen kansallismuseon toiminnasta. Toimikunnan ja museon perustamisen taustalla oli tarve vaalia ja esitellä kansan menneisyyttä ja muinaista historiaa. Aluksi toiminnan pääpaino oli numismatiikassa, arkeologisissa löydöissä ja rakennusten säilyttämisessä, mutta 1800-luvun lopulla myös kansatieteellinen ja historiallinen näkökulma nousivat rinnalle.
Toisen maailmansodan myötä aatteellinen ilmapiiri Suomessa muuttui, mikä vaikutti kansallisuusaatteen suunnanmuutokseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka aatteellinen murros vaikutti Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon välittämään kuvaan suomalaisuudesta.
Tutkimuskysymykset ovat:
1) Millaisen kuvan suomalaisuudesta Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo välittivät?
2) Muuttuiko kertomus sodan aiheuttaman poliittisen murroksen myötä?
3) Mistä muutospaine suomalaisuuden kuvauksen uusintamiseen johtui
ja kuinka siihen vastattiin?
Tutkimuksen tarkastelun kohteena on sekä Muinaistieteellinen toimikunta että Suomen kansallismuseo, sillä aikalaiskontekstissa näiden välillä ei tehty selkeää eroa. Tutkimuksen aikarajaus alkaa Suomen itsenäistymisestä ja päättyy vuoteen 1972, jolloin Muinaistieteellinen toimikunta lakkautettiin ja Museovirasto perustettiin sen seuraajaksi. Toinen maailmansota toimii aikarajauksessa oletettuna käännekohtana, jonka molemmilta puolilta lähdeaineistoa tutkitaan.
Tutkimuksen keskeisimpänä lähdeaineistona ovat Suomen kansallismuseon näyttelyjulkaisut, henkilökunnan julkaisut kirjoissa ja lehdissä sekä kokoelmatyöstä syntyneet dokumentit, kuten diaariot ja esinekortit. Tutkimusta tukevana lähdeaineistona käytetään myös Muinaistieteellisen toimikunnan hallinnollisia dokumentteja sekä lehdissä julkaistuja artikkeleita, joissa käsitellään toimikuntaa ja Suomen kansallismuseota.
Tutkimuksessa kansallisuutta käsitellään modernistisen nationalismintutkimuksen tavoin poliittisena ja sosiaalisena konstruktiona, joka on jatkuvassa muutoksessa. Aineiston analyysissä hyödynnetään muun muassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja narratologian menetelmiä.
Toisen maailmansodan myötä aatteellinen ilmapiiri Suomessa muuttui, mikä vaikutti kansallisuusaatteen suunnanmuutokseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka aatteellinen murros vaikutti Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon välittämään kuvaan suomalaisuudesta.
Tutkimuskysymykset ovat:
1) Millaisen kuvan suomalaisuudesta Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo välittivät?
2) Muuttuiko kertomus sodan aiheuttaman poliittisen murroksen myötä?
3) Mistä muutospaine suomalaisuuden kuvauksen uusintamiseen johtui
ja kuinka siihen vastattiin?
Tutkimuksen tarkastelun kohteena on sekä Muinaistieteellinen toimikunta että Suomen kansallismuseo, sillä aikalaiskontekstissa näiden välillä ei tehty selkeää eroa. Tutkimuksen aikarajaus alkaa Suomen itsenäistymisestä ja päättyy vuoteen 1972, jolloin Muinaistieteellinen toimikunta lakkautettiin ja Museovirasto perustettiin sen seuraajaksi. Toinen maailmansota toimii aikarajauksessa oletettuna käännekohtana, jonka molemmilta puolilta lähdeaineistoa tutkitaan.
Tutkimuksen keskeisimpänä lähdeaineistona ovat Suomen kansallismuseon näyttelyjulkaisut, henkilökunnan julkaisut kirjoissa ja lehdissä sekä kokoelmatyöstä syntyneet dokumentit, kuten diaariot ja esinekortit. Tutkimusta tukevana lähdeaineistona käytetään myös Muinaistieteellisen toimikunnan hallinnollisia dokumentteja sekä lehdissä julkaistuja artikkeleita, joissa käsitellään toimikuntaa ja Suomen kansallismuseota.
Tutkimuksessa kansallisuutta käsitellään modernistisen nationalismintutkimuksen tavoin poliittisena ja sosiaalisena konstruktiona, joka on jatkuvassa muutoksessa. Aineiston analyysissä hyödynnetään muun muassa aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja narratologian menetelmiä.