Jokihelmisimpukoiden kuntouttaminen ja poikaskasvatus (-)
Päärahoittaja
Päärahoittajan myöntämä tuki (€)
- 15 000,00
Rahoitusohjelma
Hankkeen aikataulu
Hankkeen aloituspäivämäärä: 01.01.2019
Hankkeen päättymispäivämäärä: 31.12.2020
Tiivistelmä
Työn tarkoitus ja aikataulut:
Kesällä 2019 toukat ovat kypsiä irrottautumaan kaloista, jolloin ne irrottauduttuaan muuttuvat raakun poikasiksi. Tällöin aloitamme poikasten kasvattamisen Konnevedellä. Lisäksi osa tuotetuista poikasista (juveniileista) kuljetetaan Norjaan Austevollin raakunkasvatuslaitokseen jatkokasvatettavaksi. Poikasten kasvatustekniikoihin olemme käyneet perehtymässä kyseisessä Austevollin kasvatuslaitoksessa kesällä 2018 (Hanna Suonia). Lisäksi vuonna 2019 jatketaan aikuisten raakkujen kuntoutustoimintaa Konneveden tutkimusasemalla, jotta myös Karvianjoen raakut alkaisivat tuottaa glokidium-toukkia, sekä tietysti myös siksi, että myös muuta laitoksella olevat raakkupopulaatiot jatkaisivat toukkatuotantoaan. WWF:n avustusta tullaan käyttämään ennen kaikkea raakkujen hoitajan palkkaamiseen (LuK Hanna Suonia, osa-aikainen tutkimusavustaja), mutta tilanteen mukaan avustusta voidaan käyttää myös työhön liittyviin matkoihin (Konneveden tutkimusasema, raakkujoet), kokous/kongressimatkoihin (ilman kongressiin osallistumista emme olisi osanneet edes yrittää raakkujen kuntouttamista tutkimusasemalla), materiaaleihin (kasvatussysteemit, raakkujen rehu jne) sekä mahdollisiin palveluihin (esim. vedenlaatuanalyysit).
Näihin töihin liittyy meillä aina myös tutkimusaspekti. Esimerkiksi lisääntymisensä-jo-lopettaneiden raakkujen kuntouttamisesta ollaan laatimassa tieteellistä julkaisua yhdessä norjalaisten kanssa (prof. Per Jacobsen, Bergen University). Kyseinen ’läpimurto’ raakkujen suojelussa on herättänyt paljon mielenkiintoa uhanalisten simpukoiden suojelutyön parissa työskentelevien keskuudessa. Allekirjoittanut pyydettiin kutsutuksi puhujaksi marraskuussa Luxembourgissa järjestettyyn kansainväliseen simpukoiden suojelua koskevaan kongressiin—kertomaan nimenomaan tästä raakkujen kuntoutustyöstä. 2019-20 tulemme mahdollisuuksien mukaan paneutumaan esimerkiksi raakkujen ravinnonvalintaan; kumpi on parempaa ravintoa, kaupallinen mikrolevävalmiste (Reed Mariculture) vai kotimainen, paikallinen, itse tuotettu kasviplankton?
Vuosina 2020-21 ohjelmassa on kasvatettujen poikasten istuttaminen takaisin luontoon. Tämä voi tosin tapahtua myöhemminkin, sillä parhaiten istukkaat selviytyvät, jos niitä on kasvatettu laboratoriossa useamman vuoden ajan. Myös veden laadun habitaatin istutuskohteessa täytyy olla kunnossa. Tästä syystä etsimme istutusalueita esim. Ähtävänjoen ja Mustionjoen yläjuoksulta sekä aiomme perustaa raakkujen ’lastentarhojen’ eli habitaattilaikkuja, joiden kuntoa pidetään yllä aktiivisesti (virtausten varmistaminen sorapatjassa)
Kesällä 2019 toukat ovat kypsiä irrottautumaan kaloista, jolloin ne irrottauduttuaan muuttuvat raakun poikasiksi. Tällöin aloitamme poikasten kasvattamisen Konnevedellä. Lisäksi osa tuotetuista poikasista (juveniileista) kuljetetaan Norjaan Austevollin raakunkasvatuslaitokseen jatkokasvatettavaksi. Poikasten kasvatustekniikoihin olemme käyneet perehtymässä kyseisessä Austevollin kasvatuslaitoksessa kesällä 2018 (Hanna Suonia). Lisäksi vuonna 2019 jatketaan aikuisten raakkujen kuntoutustoimintaa Konneveden tutkimusasemalla, jotta myös Karvianjoen raakut alkaisivat tuottaa glokidium-toukkia, sekä tietysti myös siksi, että myös muuta laitoksella olevat raakkupopulaatiot jatkaisivat toukkatuotantoaan. WWF:n avustusta tullaan käyttämään ennen kaikkea raakkujen hoitajan palkkaamiseen (LuK Hanna Suonia, osa-aikainen tutkimusavustaja), mutta tilanteen mukaan avustusta voidaan käyttää myös työhön liittyviin matkoihin (Konneveden tutkimusasema, raakkujoet), kokous/kongressimatkoihin (ilman kongressiin osallistumista emme olisi osanneet edes yrittää raakkujen kuntouttamista tutkimusasemalla), materiaaleihin (kasvatussysteemit, raakkujen rehu jne) sekä mahdollisiin palveluihin (esim. vedenlaatuanalyysit).
Näihin töihin liittyy meillä aina myös tutkimusaspekti. Esimerkiksi lisääntymisensä-jo-lopettaneiden raakkujen kuntouttamisesta ollaan laatimassa tieteellistä julkaisua yhdessä norjalaisten kanssa (prof. Per Jacobsen, Bergen University). Kyseinen ’läpimurto’ raakkujen suojelussa on herättänyt paljon mielenkiintoa uhanalisten simpukoiden suojelutyön parissa työskentelevien keskuudessa. Allekirjoittanut pyydettiin kutsutuksi puhujaksi marraskuussa Luxembourgissa järjestettyyn kansainväliseen simpukoiden suojelua koskevaan kongressiin—kertomaan nimenomaan tästä raakkujen kuntoutustyöstä. 2019-20 tulemme mahdollisuuksien mukaan paneutumaan esimerkiksi raakkujen ravinnonvalintaan; kumpi on parempaa ravintoa, kaupallinen mikrolevävalmiste (Reed Mariculture) vai kotimainen, paikallinen, itse tuotettu kasviplankton?
Vuosina 2020-21 ohjelmassa on kasvatettujen poikasten istuttaminen takaisin luontoon. Tämä voi tosin tapahtua myöhemminkin, sillä parhaiten istukkaat selviytyvät, jos niitä on kasvatettu laboratoriossa useamman vuoden ajan. Myös veden laadun habitaatin istutuskohteessa täytyy olla kunnossa. Tästä syystä etsimme istutusalueita esim. Ähtävänjoen ja Mustionjoen yläjuoksulta sekä aiomme perustaa raakkujen ’lastentarhojen’ eli habitaattilaikkuja, joiden kuntoa pidetään yllä aktiivisesti (virtausten varmistaminen sorapatjassa)
