The Narratives of Finnish Nationality and the Change in Them Within 1917–1972 Formulated by the Archaeological Commission and the Finnish National Museum
Main funder
Funds granted by main funder (€)
- 13 860,00
Project timetable
Project start date: 16/09/2022
Project end date: 15/03/2023
Summary
Suomalainen yhteiskunta on nykyisin monikulttuurisempi kuin se yhteiskunta, johon Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo perustettiin. Tämä aiheuttaa museoille haasteen puhutella yleisöjään ja vastata niiden tiedontarpeeseen. Muistiorganisaatiot ovat myös alttiita reagoimaan ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin ja toiminnan taustalla olevat arvot ja tavoitteet muuttuvat yhteiskunnallisten murrosten seurauksena. Väitöskirjatutkimukseni vastaa kysymykseen siitä, millaisen narratiivin suomalaisuudesta Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo rakensivat vuosina 1917–1972.
Muinaistieteellinen toimikunta perustettiin vuonna 1884 ja se vastasi 1916 avatun Suomen kansallismuseon toiminnasta. Toimikunnan ja museon perustamisen taustalla oli tarve vaalia ja esitellä kansan menneisyyttä ja muinaista historiaa. Aluksi toiminnan pääpaino oli numismatiikassa, arkeologisissa löydöissä ja rakennusten säilyttämisessä, mutta 1800-luvun lopulla myös kansatieteellinen ja historiallinen näkökulma nousivat rinnalle. Toisen maailmansodan myötä aatteellinen ilmapiiri Suomessa muuttui, mikä vaikutti kansallisuusaatteen suunnanmuutokseen.
Tutkimuskysymykset ovat:
1) Millaisen kuvan suomalaisuudesta Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo välittivät?
2) Millaisia muutospaineita Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon rakentamaan suomalaisuuskuvaan kohdistettiin?
3) Miten Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo vastasivat muutospaineisiin ja muokkasivat suomalaisuuskuvaa?
Tutkimuksen tarkastelun kohteena on sekä Muinaistieteellinen toimikunta että Suomen kansallismuseo, sillä aikalaiskontekstissa näiden välillä ei tehty selkeää eroa. Tutkimuksen aikarajaus alkaa Suomen itsenäistymisestä ja päättyy vuoteen 1972, jolloin Muinaistieteellinen toimikunta lakkautettiin ja Museovirasto perustettiin sen seuraajaksi. Toinen maailmansota toimii aikarajauksessa oletettuna käännekohtana, jonka molemmilta puolilta lähdeaineistoa tutkitaan.
Väitöstyön tarjoaa näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun suomalaisuudesta ja sen määritelmistä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaisuuden määritelmät muuttuivat itsenäisyyden ensimmäisen 50 vuoden aikana ja kuinka poliittiset ja aatteelliset murrokset heijastuivat muistiorganisaatioiden tulkintoihin. Lisäksi väitöskirja vastaa nykyisen museotyön haasteisiin tarkastelemalla museokokoelmien kertoman tarinan edustavuutta sekä sen ulkopuolelle jääviä ryhmiä ja teemoja.
Tutkimuksen keskeisimpänä lähdeaineistona ovat Suomen kansallismuseon näyttelyjulkaisut ja henkilökunnan julkaisut kirjoissa sekä lehdissä. Nämä aineistot kertovat tarinasta, joka museosta on haluttu kertoa yleisölle. Sen sijaan organisaation sisäiseen käyttöön laaditut kokoelmatyön dokumentit välittävät suodattamattomampaa kuvaa tekijöidensä tulkinnoista. Tutkimusta tukevana lähdeaineistona käytetään myös Muinaistieteellisen toimikunnan hallinnollisia dokumentteja sekä lehdissä julkaistuja artikkeleita, joissa käsitellään toimikuntaa ja Suomen kansallismuseota. Jälkimmäisistä voidaan tarkastella myös museotyön yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Tutkimuksessa kansallisuutta tulkitaan modernistisen nationalismintutkimuksen periaattein jatkuvasti muuttuvana sosiaalisena ja poliittisena konstruktiona. Yhteistä menneisyyttä ja siitä kerrottua tarinaa tutkitaan kansan identiteetin ja kansallisvaltion legitimiteetin lähteenä. Tarkasteltavat teemat tunnistetaan lähdeaineistosta aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, minkä jälkeen aineistoa tutkitaan narratologian menetelmiä hyödyntäen. Narratiivien tulkinnassa tarinoista tunnistetaan esimerkiksi erilaisia teemoja, toimijoita, tarkoitusperiä ja toistuvasti esiintyviä symboleita. Lisäksi tutkimusta tuetaan keskeisten työntekijöiden henkilöhistorian tutkimuksella.
Muinaistieteellinen toimikunta perustettiin vuonna 1884 ja se vastasi 1916 avatun Suomen kansallismuseon toiminnasta. Toimikunnan ja museon perustamisen taustalla oli tarve vaalia ja esitellä kansan menneisyyttä ja muinaista historiaa. Aluksi toiminnan pääpaino oli numismatiikassa, arkeologisissa löydöissä ja rakennusten säilyttämisessä, mutta 1800-luvun lopulla myös kansatieteellinen ja historiallinen näkökulma nousivat rinnalle. Toisen maailmansodan myötä aatteellinen ilmapiiri Suomessa muuttui, mikä vaikutti kansallisuusaatteen suunnanmuutokseen.
Tutkimuskysymykset ovat:
1) Millaisen kuvan suomalaisuudesta Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo välittivät?
2) Millaisia muutospaineita Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon rakentamaan suomalaisuuskuvaan kohdistettiin?
3) Miten Muinaistieteellinen toimikunta ja Suomen kansallismuseo vastasivat muutospaineisiin ja muokkasivat suomalaisuuskuvaa?
Tutkimuksen tarkastelun kohteena on sekä Muinaistieteellinen toimikunta että Suomen kansallismuseo, sillä aikalaiskontekstissa näiden välillä ei tehty selkeää eroa. Tutkimuksen aikarajaus alkaa Suomen itsenäistymisestä ja päättyy vuoteen 1972, jolloin Muinaistieteellinen toimikunta lakkautettiin ja Museovirasto perustettiin sen seuraajaksi. Toinen maailmansota toimii aikarajauksessa oletettuna käännekohtana, jonka molemmilta puolilta lähdeaineistoa tutkitaan.
Väitöstyön tarjoaa näkökulman yhteiskunnalliseen keskusteluun suomalaisuudesta ja sen määritelmistä. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka suomalaisuuden määritelmät muuttuivat itsenäisyyden ensimmäisen 50 vuoden aikana ja kuinka poliittiset ja aatteelliset murrokset heijastuivat muistiorganisaatioiden tulkintoihin. Lisäksi väitöskirja vastaa nykyisen museotyön haasteisiin tarkastelemalla museokokoelmien kertoman tarinan edustavuutta sekä sen ulkopuolelle jääviä ryhmiä ja teemoja.
Tutkimuksen keskeisimpänä lähdeaineistona ovat Suomen kansallismuseon näyttelyjulkaisut ja henkilökunnan julkaisut kirjoissa sekä lehdissä. Nämä aineistot kertovat tarinasta, joka museosta on haluttu kertoa yleisölle. Sen sijaan organisaation sisäiseen käyttöön laaditut kokoelmatyön dokumentit välittävät suodattamattomampaa kuvaa tekijöidensä tulkinnoista. Tutkimusta tukevana lähdeaineistona käytetään myös Muinaistieteellisen toimikunnan hallinnollisia dokumentteja sekä lehdissä julkaistuja artikkeleita, joissa käsitellään toimikuntaa ja Suomen kansallismuseota. Jälkimmäisistä voidaan tarkastella myös museotyön yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Tutkimuksessa kansallisuutta tulkitaan modernistisen nationalismintutkimuksen periaattein jatkuvasti muuttuvana sosiaalisena ja poliittisena konstruktiona. Yhteistä menneisyyttä ja siitä kerrottua tarinaa tutkitaan kansan identiteetin ja kansallisvaltion legitimiteetin lähteenä. Tarkasteltavat teemat tunnistetaan lähdeaineistosta aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, minkä jälkeen aineistoa tutkitaan narratologian menetelmiä hyödyntäen. Narratiivien tulkinnassa tarinoista tunnistetaan esimerkiksi erilaisia teemoja, toimijoita, tarkoitusperiä ja toistuvasti esiintyviä symboleita. Lisäksi tutkimusta tuetaan keskeisten työntekijöiden henkilöhistorian tutkimuksella.
