A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
Itseään rukoilevat koneet : kirjaimellistuvat kielikuvat scifirunoa rakentamassa (2022)
The machines that are praying to themselves : literalizing figures of speech constructing the science fiction poem
Sirviö, T. (2022). Itseään rukoilevat koneet : kirjaimellistuvat kielikuvat scifirunoa rakentamassa. Kulttuurintutkimus, 39(3), 22-38. https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/113747
JYU-tekijät tai -toimittajat
Julkaisun tiedot
Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: Sirviö, Tomi
Lehti tai sarja: Kulttuurintutkimus
ISSN: 0781-5751
eISSN: 2490-1792
Julkaisuvuosi: 2022
Ilmestymispäivä: 16.11.2022
Volyymi: 39
Lehden numero: 3
Artikkelin sivunumerot: 22-38
Kustantaja: Kulttuurintutkimuksen seura
Julkaisumaa: Suomi
Julkaisun kieli: suomi
Pysyvä verkko-osoite: https://journal.fi/kulttuurintutkimus/article/view/113747
Julkaisun avoin saatavuus: Avoimesti saatavilla
Julkaisukanavan avoin saatavuus: Kokonaan avoin julkaisukanava
Julkaisu on rinnakkaistallennettu (JYX): https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/84020
Lisätietoja: Artikkelit
Tiivistelmä
Tässä artikkelissa analysoin kolmea suomalaista scifiaiheista runoa. Runot ovat Markku Paasosen "Kone", Veera Antsalon "Play" ja Tomi Sonsterin "Tettiläinen". Jokainen tieteisfiktiivinen maailma on rakennettu novumin ympärille. Novum on jokin ilmiö tai keksintö, joka eroaa kirjoittajan omasta todellisuudesta ja joka on selitetty tieteellisesti. Carl Malmgrenin mukaan novumit voidaan nähdä ekstrapolatiivisina novumeina, jotka on tehty venyttämällä jokin asia tekijän omasta todellisuudesta, sekä spekulatiivisina novumeina, jotka tuovat lukijan keskelle täysin uusia todellisuuden lakeja. Nämä kaksi novumin päätyyppiä perustuvat runouden kielikuviin. Ekstrapolatiivinen novum perustuu metonymiaan ja spekulatiivinen novum metaforaan. Aluksi analysoin metaforaa ja metonymiaa novumeina, jotka konkretisoituvat runoissa. Sitten paikallistan teksteistä tieteiskirjallisuuden ja runouden yhteiset lajipiirteet. Seo-Young Chun mukaan nämä piirteet ovat 1) yksinpuhelu, 2) lyyrinen ajattomuus, 3) verbaalinen intensiivisyys, 4) musikaalisuus ja 5) poikkeavat tietoisuuden tilat. Analysoimani runot osoittavat, että koneiden hallitsema maailma on mielikuvitukseton ja tyhjä ja että nämä runot eivät toimi science fiction -runoina ilman intertekstuaalisia yhteyksiä muihin scifi-teksteihin. Ovatko nämä runot tieteiskirjallisuutta, on epäolennainen kysymys, koska scifiaiheisten runojen analysointi tieteisfiktion lajipiirteiden avulla lisää lukijan ymmärrystä oman todellisuutemme ongelmista.
YSO-asiasanat: runot; lyriikka; tieteiskirjallisuus; kielikuvat; metaforat; metonymia; intertekstuaalisuus; kirjallisuudentutkimus
Vapaat asiasanat: Paasonen, Markku; Antsalo, Veera; Sonster, Tomi
Liittyvät organisaatiot
OKM-raportointi: Kyllä
Raportointivuosi: 2022
JUFO-taso: 1