G5 Artikkeliväitöskirja
Mobility and its decline in old age : determinants and associated factors (2013)
Iäkkäiden ihmisten liikkumiskyvyn ongelmat ja niihin yhteydessä olevat tekijät

Sakari, R. (2013). Mobility and its decline in old age : determinants and associated factors [Doctoral dissertation]. Jyväskylän yliopisto. Studies in sport, physical education and health, 190. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5063-7

JYU-tekijät tai -toimittajat

Julkaisun tiedot

Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: Sakari, Ritva

ISBN: 978-951-39-5062-0

eISBN: 978-951-39-5063-7

Lehti tai sarja: Studies in sport, physical education and health

ISSN: 0356-1070

Julkaisuvuosi: 2013

Sarjan numero: 190

Kirjan kokonaissivumäärä: 121

Kustantaja: Jyväskylän yliopisto

Kustannuspaikka: Jyväskylä

Julkaisumaa: Suomi

Julkaisun kieli: englanti

Pysyvä verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5063-7

Julkaisun avoin saatavuus: Avoimesti saatavilla

Julkaisukanavan avoin saatavuus: Kokonaan avoin julkaisukanava

Julkaisu on rinnakkaistallennettu (JYX): http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5063-7

Tiivistelmä

Kyky liikkua itsenäisesti on keskeistä päivittäisistä toiminnoista selviytymisen ja elämänlaadun kannalta. Liikkumiskyky heikkenee yleensä iän myötä ja selvimmin fyysisesti voimakkaasti kuormittavassa liikkumisessa. Aikaisempien tutkimusten perusteella liikkumiskyky näyttäisi vaikeutuvan joissakin toiminnoissa jo ennen 75 vuoden ikää, esim. noin kolmannes 65-74-vuotiaista ilmoittaa vaikeuksia ulkona liikkumisessa ja portaissa kävelyssä, kun sisällä liikkumisesta tässä iässä lähes kaikki selviytyvät vaikeuksitta. Yli 85-vuotiaista sisällä liikkumisessakin on vaikeuksia noin puolella. Myös liikkumiskyvyn suoritustesteissä tulokset heikkenevät iän myötä ja naiset saavat tavallisesti miehiä heikompia tuloksia. Liikkumiskykyyn yhteydessä olevia tekijöitä voi ryhmitellä toimintakyvyn heikkenemisen mallien mukaan elinjärjestelmien tason toimintoihin, terveydentilatekijöihin, yksilöllisiin tekijöihin ja ympäristötekijöihin. Elinjärjestelmien tason toiminnoista liikkumiskykyyn on aikaisempien tutkimusten mukaan ollut yhteydessä erityisesti lihasvoima ja tasapaino. Terveydentilatekijöistä esimerkiksi pitkäaikaissairauksilla ja monilla koetuilla oireilla on havaittu olevan yhteyksiä heikentyneeseen liikkumiskykyyn. Yksilötekijöistä iän ja sukupuolen lisäksi sosioekonominen tilanne voi vaikuttaa liikkumiskykyyn iäkkäänäkin. Iäkkäiden ihmisten liikkumiskykyyn vaikuttavia ympäristötekijöitä voivat olla esimerkiksi asunnon fyysiset epäkohdat. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää 65-84-vuotiaan väestön liikkumisvaikeuksia, liikkumiskyvyn heikkenemistä sekä heikkenemiseen liittyviä tai sitä ennustavia tekijöitä 5-16 vuoden seuruuaikana. Tämä tutkimus oli osa laajaa Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän kaupungin yhteistä tutkimusprojektia (Ikivihreät-projekti), joka keskittyi iäkkäiden ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn. Tutkimukseen sisältyi 65-84-vuotiaiden henkilöiden haastattelut (n=1224) ja seuruuhaastattelut kahdeksan ja kuudentoista vuoden kuluttua. Lisäksi 75- ja 80-vuotiaita henkilöitä haastateltiin ja he osallistuivat laboratoriomittauksiin alkututkimuksen (n=617) jälkeen kaksi kertaa viiden vuoden välein. Samat haastattelut ja mittaukset, joihin jyväskyläläiset 75-vuotiaat henkilöt osallistuivat, toteutettiin myös Glostrupissa, Tanskassa, saman ikäisille henkilöille (NORA-tutkimus, n=481). Heidän tutkimuksensa toistettiin viiden vuoden kuluttua. Liikkumiskykyä mitattiin haastattelukysymyksillä ja suoritustesteillä (maksimaalinen kävelynopeus 10 m matkalla ja maksimaalinen portaalle nousukorkeus). Suoritustestit tehtiin vain 75- ja 80-vuotiaiden henkilöiden ryhmille alku- ja seuruumittauksissa. Lisäksi 75- ja 80-vuotiaat tutkittavat osallistuivat laboratoriotutkimuksiin, jotka sisälsivät lääkärintarkastuksen, toimintatestejä, lihasvoima-, tasapaino- ja reaktioaikamittauksia, aistitoimintojen mittauksia ja kognitiivisia testejä. Haastattelussa selvitettiin myös sosioekonomista tilannetta, terveyteen liittyviä oireita ja fyysistä aktiivisuutta. Seuruuaikana sairaalahoidossa vietettyjen päivien lukumäärä saatiin sosiaali- ja terveysministeriön laitoshoitorekisteristä. Haastattelijat havainnoivat kotikäynnin aikana tutkittavan asunnon fyysisiä epäkohtia kuten korkeita kynnyksiä, kaiteettomia portaita ja lähimaaston vaikeakulkuisuutta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikkumiskyky heikkeni iän myötä sekä itsearviointien että suoritustestien perusteella ja erityisesti vanhimpien ikäryhmien naisilla. Eri menetelmillä tehdyt liikkumiskyvyn mittaukset olivat yhteydessä toisiinsa, mutta huomionarvoista oli, että suurella osalla iäkkäistä tutkituista itsearvioitu liikkumiskyky heikkeni, vaikka suoritustestit eivät osoittaneet merkittävää muutosta liikkumiskyvyssä. Lyhyempi koulutus ja asunnon epäkohdat olivat yhteydessä 65-84-vuotiaiden liikkumiskykyyn, mutta logistisessa regressiomallissa asunnon epäkohdat eivät ennustaneet liikkumisvaikeuksien ilmaantumista kahdeksan vuoden seuruussa. Terveydentilatekijöistä krooniset tuki- ja liikuntaelinsairaudet olivat yhteydessä erityisesti suoritustestein mitattuun liikkumiskyvyn heikkenemiseen, kun taas krooniset sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet selittivät voimakkaimmin itseilmoitetun liikkumiskyvyn heikkenemistä. Monimuuttujamallien perusteella niillä, jotka olivat viettäneet enemmän kuin 14 päivää laitoshoidossa viiden vuoden seuruun aikana, riski liikkumiskyvyn heikkenemiseen oli kaksin-, kolmin- tai lähes nelinkertainen verrattuna niihin, joilla laitoshoidossa vietettyjä päiviä oli vähemmän. Aistitoiminnoista, psykomotorisista toiminnoista ja tuki- ja liikuntaelinten toiminnoista lihasvoima, seisomatasapaino, näöntarkkuus, reaktioaika ja lonkka- ja polvinivelten liikerajoitukset olivat yhteydessä liikkumiskyvyn heikkenemiseen viiden vuoden aikana. Liikkumiskyvyn heikkeneminen tutkituilla iäkkäillä henkilöillä tapahtui samansuuntaisesti kuin aikaisemmissakin tutkimuksissa. Tulokset osoittavat, että sekä itsearviointeja ja suoritustestejä tarvitaan, jos halutaan selvittää kattavasti iäkkäiden ihmisten liikkumiskykyä. Monimuuttujamallit osoittivat, että liikkumiskyvyn heikkeneminen ei useinkaan ole kiinni yhdestä yksittäisestä tekijästä, vaan asiat vaikuttavat toisiinsa, usein lisäksi kumuloituvasti. Liikkumiskyvyn heikkenemisen ehkäisemiseksi tulee sosiaali- ja terveydenhuollossa suunnata toimenpiteitä systemaattisesti henkilöihin, jotka viettävät lyhyitäkin aikoja laitoshoidossa. Vaikka sairaus ei suoraan vaikuttaisi liikkumiskykyyn, epäsuoria vaikutuksia aiheutuu todennäköisesti nopeasti fyysisen aktiivisuuden vähenemisen vuoksi. Ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta kehitettäessä tulee iäkkäiden ihmisten kohdalla kiinnittää huomiota lihasvoiman ja tasapainon lisäksi muihinkin liikkumiskyvyn heikkenemisen osatekijöihin kuten alentuneeseen näkökykyyn, reaktioaikaan ja alaraajojen nivelten liikerajoituksiin. Parhaat tulokset voidaan todennäköisesti saavuttaa interventioilla, jotka keskittyvät useampaan kuin yhteen tekijään. Monet liikkumisvaikeuksiin yhteydessä olevista tekijöistä ovat sellaisia, joihin on mahdollista vaikuttaa fyysisellä harjoittelulla ja muilla preventiivisillä tai kuntouttavilla toimenpiteillä.

YSO-asiasanat: ikääntyminen; ikääntyneet; vanhukset; liikkuminen; ongelmat; terveydentila; asuinympäristö; lihasvoima; tasapaino; näkö; notkeus; liikkuvuus

Vapaat asiasanat: Ikivihreät-projekti

Liittyvät organisaatiot

OKM-raportointi: Kyllä

Alustava JUFO-taso: Not rated