A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä
Seurantateknologia muistisairaan ihmisen näkökulmasta : autonomiaa vai tunkeilevuutta? (2014)
Riikonen, M., & Palomäki, S.-L. (2014). Seurantateknologia muistisairaan ihmisen näkökulmasta : autonomiaa vai tunkeilevuutta?. Gerontologia, 28(3), 143-155.
JYU-tekijät tai -toimittajat
Julkaisun tiedot
Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: Riikonen, Merja; Palomäki, Sirkka-Liisa
Lehti tai sarja: Gerontologia
ISSN: 0784-0039
eISSN: 2489-494X
Julkaisuvuosi: 2014
Volyymi: 28
Lehden numero: 3
Artikkelin sivunumerot: 143-155
Kustantaja: Kasvun ja vanhenemisen tutkijat
Julkaisumaa: Suomi
Julkaisun kieli: suomi
Julkaisun avoin saatavuus: Ei avoin
Julkaisukanavan avoin saatavuus:
Julkaisu on rinnakkaistallennettu (JYX): https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/94226
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin seurantateknologian käyttöön liittyviä eettisiä kysymyksiä muistisairaan ihmisen ja
hänen läheisensä näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui 30 kotona tai hoivakodissa asuvaa lievän vaiheen muistisairasta henkilöä. Teknologinen väline oli paikantava GPS-kello. Tutkimus toteutettiin etnografisella otteella
haastattelemalla ja havainnoimalla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Seurantalaitteen käytön
eettisissä kysymyksissä tasapainoteltiin muistisairaan ihmisen autonomian kunnioittamisen ja laitteen tunkeilevuuden
välillä. Autonomian kunnioittaminen toteutui parhaiten, mikäli ymmärrys seurantalaitteesta ulottui
sairastuneen sosiaaliseen verkostoon. Osa muistisairaista koki laitteen välttämättömänä itsenäiseen ja turvalliseen
liikkumiseen. Laite palautti vapauden ja riippumattomuuden tunteen. Toisaalta laite koettiin häiritseväksi
”möltiksi”, joka tunkeutui lähelle ja leimasi käyttäjänsä. Seurantalaitteen käyttöönoton ajankohta osoittautuu
ratkaisevaksi. Vähiten eettisiä ongelmia oli sairauden varhaisessa vaiheessa, jossa henkilöllä oli sairauden
tunne ja motivaatio laitteen käyttöön. Hyvin varhaisessa vaiheessa tai diagnosointiin liittyvässä kriisivaiheessa
motivaatiota ei ollut. Sairauden edettyä laitteen käyttöönotto aiheutti eettisiä ongelmia. Seurantalaitteen mahdollisuuksia otetaan hitaasti käyttöön erityisesti hoivaympäristöissä. Seurantateknologiaa hyödyntävä ympäristö
rajoittaa muistisairaan autonomiaa vähemmän kuin ympäristö, jossa sitä ei käytetä.
hänen läheisensä näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui 30 kotona tai hoivakodissa asuvaa lievän vaiheen muistisairasta henkilöä. Teknologinen väline oli paikantava GPS-kello. Tutkimus toteutettiin etnografisella otteella
haastattelemalla ja havainnoimalla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Seurantalaitteen käytön
eettisissä kysymyksissä tasapainoteltiin muistisairaan ihmisen autonomian kunnioittamisen ja laitteen tunkeilevuuden
välillä. Autonomian kunnioittaminen toteutui parhaiten, mikäli ymmärrys seurantalaitteesta ulottui
sairastuneen sosiaaliseen verkostoon. Osa muistisairaista koki laitteen välttämättömänä itsenäiseen ja turvalliseen
liikkumiseen. Laite palautti vapauden ja riippumattomuuden tunteen. Toisaalta laite koettiin häiritseväksi
”möltiksi”, joka tunkeutui lähelle ja leimasi käyttäjänsä. Seurantalaitteen käyttöönoton ajankohta osoittautuu
ratkaisevaksi. Vähiten eettisiä ongelmia oli sairauden varhaisessa vaiheessa, jossa henkilöllä oli sairauden
tunne ja motivaatio laitteen käyttöön. Hyvin varhaisessa vaiheessa tai diagnosointiin liittyvässä kriisivaiheessa
motivaatiota ei ollut. Sairauden edettyä laitteen käyttöönotto aiheutti eettisiä ongelmia. Seurantalaitteen mahdollisuuksia otetaan hitaasti käyttöön erityisesti hoivaympäristöissä. Seurantateknologiaa hyödyntävä ympäristö
rajoittaa muistisairaan autonomiaa vähemmän kuin ympäristö, jossa sitä ei käytetä.
YSO-asiasanat: muistisairaat; valvontalaitteet; etäseuranta; eettisyys; itsemäärääminen
Tieteenalat:
Liittyvät organisaatiot
OKM-raportointi: Kyllä
