G5 Artikkeliväitöskirja
Inkeriläisten paluumuutto : suomalaisuutta, kielitaitoa ja kielitutkintoa (2019)

Martikainen, M. (2019). Inkeriläisten paluumuutto : suomalaisuutta, kielitaitoa ja kielitutkintoa [Doctoral dissertation]. Jyväskylän yliopisto. JYU dissertations, 143. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7872-3

JYU-tekijät tai -toimittajat

Julkaisun tiedot

Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: Martikainen, Minna

eISBN: 978-951-39-7872-3

Lehti tai sarja: JYU dissertations

eISSN: 2489-9003

Julkaisuvuosi: 2019

Sarjan numero: 143

Kirjan kokonaissivumäärä: 1 verkkoaineisto (76 sivua, 97 sivua useina numerointijaksoina) :

Kustantaja: Jyväskylän yliopisto

Kustannuspaikka: Jyväskylä

Julkaisumaa: Suomi

Julkaisun kieli: suomi

Pysyvä verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7872-3

Julkaisun avoin saatavuus: Avoimesti saatavilla

Julkaisukanavan avoin saatavuus: Kokonaan avoin julkaisukanava

Tiivistelmä

Maahanmuuttoa ja maassa oleskelua varten vaaditaan yhä useammin kielitaidon sekä kohdemaan yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemuksen osoittamista (ALTE 2016, Saville 2013, Van Avermaet & Pulinx 2013: 380–381). Suomessa suomen tai ruotsin kielen taitoa edellytetään kansalaisuutta hakiessa, mutta inkeriläisten paluumuuttajien kohdalla kielitaitoa on vaadittu jo oleskeluluvan hakuvaiheessa. Tätä varten heille kehitettiin kielitutkinto vuonna 2003. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan inkeriläisten paluumuuttoa heille räätälöidyn kielitutkinnon kautta. Tavoitteena on analysoida kielitutkinnolle asetettuja tavoitteita, tutkinnon vaikutuksia opetukseen paluumuuttovalmennuksessa ja suomen kielen opiskeluun valmennuksessa sekä paluumuuttoprosessin arviointia mediassa. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta ja johdanto-osuudesta. Tutkimusaineisto koostuu media-aineistosta kielitutkinnon luomis- ja päättymisvaiheista vuosilta 1998–2003 ja 2015–2017, eduskunnan asiakirjoista, asiantuntijoiden ja opettajien haastatteluista sekä kyselyaineistosta. Kielitutkintoa tarkastellaan sen perusteella, mitä tutkinnon sidosryhmien edustajat siitä puhuvat. Kolmessa osatutkimuksessa menetelmänä on diskurssianalyysi ja yhdessä sisällönanalyysi. Kielitutkinnon laadun tarkastelussa käytän Bachmanin ja Palmerin (1996) laatuviitekehystä, joka koostuu kuudesta piirteestä. Tutkimuksen tuloksena on eri näkökulmien hahmottaminen kielitutkinnon syntyä edeltävästä keskustelusta. Kielitutkinto esitettiin tapana testata niin sanottua moraalista kansalaisuutta (Van Avermaet & Pulinx, 2014: 377). Aineisto osoittaa, että kielenoppijat suhtautuivat kielitutkintoon myönteisesti. Kielitutkintoajankohdan lähestyminen koettiin kyllä stressaavana, mutta stressaavuus ei ollut siirtynyt opetukseen. Tutkinnon vaikutukset opetukseen ja oppimiseen (washback) olivat pääosin myönteistä. Paluumuuton päättövaiheen mediateksteissä vuosina 2015–2017 Suomessa asuvat inkeriläiset representoidaan elinoloihinsa tyytyväisinä. Mediassa esiintyvien tutkijoiden puheessa luodaan myös kriittisempiä representaatioita inkeriläisistä. Bachmanin laatukriteereistä korostui tutkinnon validiteetti: opettajien ja opiskelijoiden tietoisuus tutkinnon sisällöstä ja rakenteesta oli hyvä, mikä paransi mahdollisuuksia valmistautua tutkintoon. Tutkinnon digitalisointi jo vuonna 2005 vaikutti joihinkin laatukriteereihin. Tutkimuksen kaikkein tärkein merkitys on siinä, että se tarkastelee inkeriläisten kielitutkintoa silloin, kun sitä vielä käytettiin ja sen toimijat olivat sen järjestämisessä aktiivisesti mukana. Inkeriläisten kielitutkinto on esimerkki onnistuneesta pedagogisesta innovaatiosta, jolla on pystytty vaikuttamaan pääosin myönteisellä tavalla niihin, jotka ovat olleet osallisina paluumuuttoprosessissa.

YSO-asiasanat: kielitutkinnot; suomen kieli; arviointi; laatu; kielitaito; inkeriläiset; paluumuuttajat

Vapaat asiasanat: Ingrians; Finnish language exam; quality criteria; language exam impact

Liittyvät organisaatiot

OKM-raportointi: Kyllä

Raportointivuosi: 2019