G5 Artikkeliväitöskirja
Dispersal, habitat use, and the invasion dynamics of introduced populations : a case study on the guppy (Poecilia reticulata) (2019)
De Bona, S. (2019). Dispersal, habitat use, and the invasion dynamics of introduced populations : a case study on the guppy (Poecilia reticulata) [Doctoral dissertation]. Jyväskylän yliopisto. JYU dissertations, 121. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7835-8
JYU-tekijät tai -toimittajat
Julkaisun tiedot
Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: De Bona, Sebastiano
eISBN: 978-951-39-7835-8
Lehti tai sarja: JYU dissertations
eISSN: 2489-9003
Julkaisuvuosi: 2019
Sarjan numero: 121
Kirjan kokonaissivumäärä: 1 verkkoaineisto (47 sivua) :
Kustantaja: Jyväskylän yliopisto
Kustannuspaikka: Jyväskylä
Julkaisumaa: Suomi
Julkaisun kieli: englanti
Pysyvä verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7835-8
Julkaisun avoin saatavuus: Avoimesti saatavilla
Julkaisukanavan avoin saatavuus: Kokonaan avoin julkaisukanava
Tiivistelmä
Vieraslajit ovat merkittävä uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle. Useimmat invaasiot havaitaan vasta, kun vieraslajien kannat ovat jo vakiintuneet ja sopeutuneet uusiin ympäristöoloihin, mikä hankaloittaa niiden tehokasta torjuntaa. Vieraslajien tilankäytön ja tilankäytön muutosten ymmärtäminen on elintärkeää leviämisen ennustamiseksi ja haitan rajoittamiseksi. Väitöskirjassani tutkin miljoonakalojen elinympäristön käyttöä ja populaation leviämiseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti tiheydestä riippuvaa dispersaalia. Tutkimusta varten yhdistettiin pitkän aikavälin tiedot yksilöiden käyttäytymisestä, maastossa tehdyt kokeet sekä matemaattinen mallinnus. Miljoonakalapopulaatioiden havaittiin kasvavan nopeasti uudelle alueelle siirtämisen jälkeen. Häirityissä ympäristöissä ne saavuttavat jopa suuremman populaatiotiheyden kuin alkuperäisissä elinympäristöissä. Kun tarkastellaan miljoonakalojen elinympäristön käyttöä laajassa mittakaavassa, ne hakeutuvat habitaattilaikuille vapaasti (ideal free distribution). Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että suuremmat yksilöt syrjäyttävät pienempiä yksilöitä laikkujen sisällä (ideal despotic distribution). Tutkimuksissa osoitettiin lisäksi, että populaatiotiheys sekä pienessä että suuressa mittakaavassa vaikuttaa dispersaaliin. Invaasion alussa miljoonakalat ovat tehokkaita levittäytyjiä, mutta ne menettävät nopeasti levittäytymiskykynsä sopeuduttuaan resursseiltaan rajoittuneempaan ympäristöön. Invaasion myöhemmissä vaiheissa yksilön dispersaalietäisyys korreloi negatiivisesti populaation leviämisnopeuteen. Tulos on ymmärrettävissä, kun tarkastellaan populaation kasvun ja yksilön dispersaalikyvyn vuorovaikutusta populaation leviämistä säätelevinä tekijöinä. Yhteenvetona totean, että 1) ympäristön häiriöt voivat lisätä invaasioiden onnistumista, 2) spatiaalidynamiikan tutkimuksissa pitäisi ottaa huomioon tutkitun alueen laajuus ja 3) vieraslajien tutkimuksessa integroitu lähestymistapa on välttämätön, jotta ymmärtäisimme vieraslajien leviämistä.
YSO-asiasanat: vieraslajit; populaatiot; populaatiodynamiikka; leviäminen; habitaatti; kalat; hammaskarpit
Vapaat asiasanat: density-dependent dispersal; experimental introduction; habitat use; invasive populations; spatial dynamics; speed of spread
Liittyvät organisaatiot
OKM-raportointi: Kyllä
Raportointivuosi: 2019