G5 Artikkeliväitöskirja
Electrophysiological Brain Responses as Neural Markers of Depression and Aging (2020)


Ruohonen, Elisa (2020). Electrophysiological Brain Responses as Neural Markers of Depression and Aging. JYU Dissertations, 193. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8065-8


JYU-tekijät tai -toimittajat


Julkaisun tiedot

Julkaisun kaikki tekijät tai toimittajat: Ruohonen, Elisa

eISBN: 978-951-39-8065-8

Lehti tai sarja: JYU Dissertations

eISSN: 2489-9003

Julkaisuvuosi: 2020

Sarjan numero: 193

Kustantaja: Jyväskylän yliopisto

Kustannuspaikka: Jyväskylä

Julkaisumaa: Suomi

Julkaisun kieli: englanti

Pysyvä verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8065-8

Avoin saatavuus: Open access -julkaisukanavassa ilmestynyt julkaisu


Tiivistelmä

Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä. Sen diagnosointi perustuu kliiniseen haastatteluun, eikä luotettavia masennuksen biomarkkereita ole löydetty. Aivojen sähköisiä vasteita voidaan mahdollisesti hyödyntää masennuksen hermostollisina merkkeinä diagnostiikassa ja hoitojen suunnittelussa sekä masennuksen ja ikääntymisen aiheuttamien muutosten erottelussa. Väitöskirjan ensimmäisessä tutkimuksessa tutkin, miten aivojen kyky käsitellä äänen voimakkuuden muutoksia eroaa ei-masentuneiden henkilöiden sekä niiden masentuneiden välillä, joilla oli diagnosoitu joko yksittäinen masennustila tai toistuvan masennuksen masennusjakso. Yksittäisen masennustilan ryhmässä havaittiin muita ryhmiä suurempi N1-vaste harvoin esitettyihin ääniin. Äänen voimakkuuden käsittelyn on esitetty heijastavan monoamiinivälittäjäainejärjestelmän toimintaa, ja siten tulokset saattavat viitata välittäjäaineiden puutoksiin yksittäisen masennustilan ryhmässä. Toisessa tutkimuksessa verrattiin kuuloherätevasteita ikääntyneiden ja nuorempien masentuneiden ja ei-masentuneiden aikuisten välillä. N1-vasteet olivat suurentuneita sekä ikääntyneiden että masentuneiden ryhmissä, mikä saattaa viitata puutoksiin hermoston kyvyssä vaimentaa reagoivuutta epäolennaisiin aistiärsykkeisiin. Kolmannessa tutkimuksessa tarkasteltiin emotionaalisiin kasvokuviin syntyviä aivovasteita masentuneiden ja ei-masentuneiden henkilöiden välillä sekä niissä tapahtuvia muutoksia seurantamittauksissa. Lisäksi tutkittiin, heijastavatko ennen hoitoa mitatut aivovasteet hyötymistä psykologisesta hoidosta. Masennusryhmässä havaittiin negatiivinen vääristymä, joka ilmeni suurentuneina P1-vasteina surullisiin ilmeisiin. Vääristymän havaittiin korjaantuneen seurantamittauksissa masennusoireiden lievennyttyä. Suurempi negatiivinen vääristymä ei-masentuneisiin kontrolleihin verrattuna havaittiin niillä masentuneilla, jotka eivät hyötyneet hoidosta. Aivovasteet eivät kuitenkaan eronneet hoidosta hyötyneiden ja ei-hyötyneiden masentuneiden välillä. Tutkimusten tulokset osoittavat, että varhaisia aivovasteita voidaan mahdollisesti kehittää kliiniseen käyttöön, sillä ne erottelevat masennuksen alaryhmiä ja heijastavat sairauden vaihetta.


YSO-asiasanat: ikääntyminen; masennus; aivot

Vapaat asiasanat: aivojen herätevasteet; aistitiedon käsittely


Liittyvät organisaatiot

JYU-yksiköt:


OKM-raportointi: Kyllä

Raportointivuosi: 2020


Viimeisin päivitys 2020-09-07 klo 23:13